Nelihenkinen perheemme päätyi rakentamaan Karkkilaan aika lailla sattumalta. Asuimme Helsingin Lauttasaaressa, mutta haaveilimme oman talon rakentamisesta. Etsimme tontteja pääkaupunkiseudulta, mutta tonttien laatu ja hintataso eivät sopineet suunnitelmiimme. Laajensimmekin etsintää kauemmas Helsingistä. Ajattelimme, että ratkaisu voisi olla myös pieni paikkakunta, jossa kaikki palvelut olisivat lähellä. Varjopuoleksi muodostuisi toki pitempi työmatka.

Fagerkullan vuoden 1985 asemakaavassa on tarkat määräykset uudisrakentamisesta.
Määräyksillä halutaan varmistaa, että mahdolliset uudet talot eivät keskeisiltä
piirteiltään poikkea liiaksi alueen yleisestä kaupunkikuvasta ja että ne sijainniltaan
luontevasti täydentävät alueen vanhaa korttelirakennetta. Keskeisiä vaatimuksia ovat
rakennusten kapearunkoisuus, punatiilinen tai vastaava kiviaineksinen harja- tai
taitekatto, pystyrimavuoraus sekä puna- tai keltamultaväritys kortteleittain yhtenevästi.

Uunissa rätisee palava puu, uunin kylki hehkuu lämpöä. Se tuntuu mukavalta ja kotoisalta, ainakin aluksi. Maaliskuun lopulla, kun lämmityskausi alkaa hiljaa olla lopuillaan, tunne on jonkin verran laimeampi. Se on vuoden kiertoa ja yksi osa vanhassa asumista. Sitten onkin jo aika miettiä, mistä otetaan puut seuraavaa talvea varten.

Ilmaston lämpiäminen pakottaa meidät miettimään omia energiaan liittyviä valintoja. Puulämmitys lisää pienhiukkaspäästöjä, erityisesti jos uunissa poltetaan roskaa tai märkää puuta. Toisaalta, puu voidaan laskea on uusiutuvaksi energian lähteeksi, jos puuta käytetään vähemmän kuin mitä metsät uusiutuvat.

Vuosisatojen saatossa kestäviksi todetut menetelmät toimivat yhä tänäkin päivänä. Myrkyttömät maalit, jotka eivät sisällä kuin itse lisättyjä aineita, ovat turvallinen valinta, mutta niiden valmistamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja eri materiaalien ymmärrystä. Se ei tarkoita, etteikö kuka tahansa pystyisi niitä valmistamaan tai käyttämään.

Fagerkullan asukasyhdistyksen perustamisvaiheessa omaksuttua suojelevaa
peruskorjaustapaa, jossa kunnioitetaan rakennusten alkuperäisiä rakenneratkaisuja ja
materiaaleja, on vaalittu alueella jo yli neljäkymmentä vuotta. Siihen velvoittaa myös
Fagerkullan vuonna 1983 vahvistettu asemakaava, jonka suojelumääräykset jokaisen
talonomistajan on syytä tuntea.

Fagerkullan 1981 perustettu asukasyhdistys on toimintansa alkuhetkistä alkaen
rohkaissut 1920-luvun tyyppitalojen omistajia korjaamaan talonsa vanhaa
kunnioittaen sekä säästämään korjaus- ja lainakuluissa. Ensimmäisinä toimintavuosinaan
yhdistys järjesti useita rakennussuojeluun perehdyttäviä koulutustilaisuuksia, joissa
tutustuttiin terveeseen rakentamiseen sekä perinteisten rakennusosien ja materiaalien
toimintaan. Lisäksi asukkaille jaettiin tietoiskuja ja mallipiirustuksia märkätilojen
rakentamisesta, ikkunoiden korjaamisesta, perinnevärein maalaamisesta jne..

Fagerkullan yksityisomistukseen myytyjen talojen käytännön suojeluprosessi on
kertomus yhdessä oppimisesta. Sen seurauksena varsin kirjavasta
uudisasukasjoukosta kasvoi yhteisö, joka kykeni sopimaan yhteisistä linjauksista
käytännön suojeluratkaisuissa. Niistä tärkeimpiä oli julkisivujen maalaus perinteisellä
punamullalla, alkuperäisten ikkunoiden ja muiden julkisivuosien säilyttävä korjaus
sekä tarpeen vaatiessa ullakon vanhojen kattoikkunoiden hienovarainen
suurentaminen.

1920-luvulla rakennettujen kortteleiden pihamaat ovat edelleen aitaamattomia,
jollaisiksi ne suunniteltiin lähes sata vuotta sitten. Asukkaiden yhteistyön ansiosta
vanhojen yhteispihojen avoin ilme on jäljellä siitä huolimatta, että ensimmäinen
asemakaava jakoi puutarhat ja talousrakennukset 2-4 tontin alueelle. Myös vuoden 1985
asemakaavassa suojeltu puutarhojen istutusjärjestys on säilynyt suhteellisen hyvin.

Fagerkullan punamullan ja puutarhojen sävyttämän työläiskylän katseenvangitsijoita
ovat 1920-luvulla rakennetut tyyppitalot. Ryhdikkäät kuuden perheen työläisasumukset
ovat satavuotisen elinkaarensa aikana ehtineet palvella monien ikäpolvien ja perhekuntien
asuintarpeita ominaislaatuaan menettämättä. Ne muuttuivat kivuttomasti myös viihtyisiksi
nykykodeiksi 1980-luvun suojeluprosessin myötä.

Högforsin ruukki asuntoalueineen on luokiteltu valtioneuvoston hyväksymässä
museoviraston inventoinnissa valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi
kulttuuriympäristöksi. RKY-päätöksessään valtioneuvosto edellyttää, että
”valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot,
kohteiden alueellinen monimuotoisuus ja ajallinen kerroksisuus turvataan maakuntien
suunnittelussa ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa”.