Arkkitehti Sari Niemisen Fagerkullan 20-luvun tyyppitaloalueelle suunnittelemat uudisrakennukset osoittavat, että kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä voi nykyarkkitehtuurin keinoin täydentää raikkaasti ja suojelumääräyksiä noudattaen. Matti Koivumäki, Tiina Valpolan kokoelmat

Täydennysrakentaminen

Fagerkullan vuoden 1985 asemakaavassa on tarkat määräykset uudisrakentamisesta.
Määräyksillä halutaan varmistaa, että mahdolliset uudet talot eivät keskeisiltä
piirteiltään poikkea liiaksi alueen yleisestä kaupunkikuvasta ja että ne sijainniltaan
luontevasti täydentävät alueen vanhaa korttelirakennetta. Keskeisiä vaatimuksia ovat
rakennusten kapearunkoisuus, punatiilinen tai vastaava kiviaineksinen harja- tai taitekatto, pystyrimavuoraus sekä puna- tai keltamultaväritys kortteleittain yhtenevästi.
Kuisteja tai muita ulokkeita voi rakentaa vapaasti.

Hieno esimerkki kaavamääräysten ja rakennussuunnittelijoiden pyrkimysten
samansuuntaisuudesta ovat Kuuselantien kolme punamullan sävyyn maalattua taloa
museoalueen tuntumassa. Uudet talot liittyvät hahmoltaan ja muotokieleltään
luontevaksi osaksi alueen vanhaa puutaloperhettä, vaikka eivät mitenkään piilottele
moderniuttaan. Fagerkullaan suunnitteilla olevien uusien talousrakennusten soisi
jatkavan tätä perinnettä.

Asemakaavan uudisrakentamista koskevilla määräyksillä pyrittiin estämään vanhasta
rakennuskannasta täysin poikkeavien, matalien ja syvärunkoisten valmistaloratkaisujen
pääsy vanhoihin kortteleihin tai niiden välittömään läheisyyteen.

Tutustu asukkaan kokemuksiin talon rakentamisesta suojelualueelle.

Tutustu kaavamääräysten tueksi laadittuun opaslehtiseen

Oman kodin maalari

Vuosisatojen saatossa kestäviksi todetut menetelmät toimivat yhä tänäkin päivänä. Myrkyttömät maalit, jotka eivät sisällä kuin itse lisättyjä aineita, ovat turvallinen valinta, mutta niiden valmistamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja eri materiaalien ymmärrystä. Se ei tarkoita, etteikö kuka tahansa pystyisi niitä valmistamaan tai käyttämään.

Pönttöuuni

Uunissa rätisee palava puu, uunin kylki hehkuu lämpöä. Se tuntuu mukavalta ja kotoisalta, ainakin aluksi. Maaliskuun lopulla, kun lämmityskausi alkaa hiljaa olla lopuillaan, tunne on jonkin verran laimeampi. Se on vuoden kiertoa ja yksi osa vanhassa asumista. Sitten onkin jo aika miettiä, mistä otetaan puut seuraavaa talvea varten.

Ilmaston lämpiäminen pakottaa meidät miettimään omia energiaan liittyviä valintoja. Puulämmitys lisää pienhiukkaspäästöjä, erityisesti jos uunissa poltetaan roskaa tai märkää puuta. Toisaalta, puu voidaan laskea on uusiutuvaksi energian lähteeksi, jos puuta käytetään vähemmän kuin mitä metsät uusiutuvat.

Talo Kuuselantie 19, Karkkila Fagerkulla, valmistunut kesällä 1990

Nelihenkinen perheemme päätyi rakentamaan Karkkilaan aika lailla sattumalta. Asuimme Helsingin Lauttasaaressa, mutta haaveilimme oman talon rakentamisesta. Etsimme tontteja pääkaupunkiseudulta, mutta tonttien laatu ja hintataso eivät sopineet suunnitelmiimme. Laajensimmekin etsintää kauemmas Helsingistä. Ajattelimme, että ratkaisu voisi olla myös pieni paikkakunta, jossa kaikki palvelut olisivat lähellä. Varjopuoleksi muodostuisi toki pitempi työmatka.