
Pihamaiden suojelu
1920-luvulla rakennettujen kortteleiden pihamaat ovat edelleen aitaamattomia,
jollaisiksi ne suunniteltiin lähes sata vuotta sitten. Asukkaiden yhteistyön ansiosta
vanhojen yhteispihojen avoin ilme on jäljellä siitä huolimatta, että ensimmäinen
asemakaava jakoi puutarhat ja talousrakennukset 2-4 tontin alueelle. Myös vuoden 1985
asemakaavassa suojeltu puutarhojen istutusjärjestys on säilynyt suhteellisen hyvin.
Tonttien aitaamattomuus on lisännyt Fagerkullan yhteisöllisyyttä. Varsinkin lapset
liikkuvat alueella melko vapaasti. Sen sijaan tonteilla on ollut vaikea säilyttää alueen
vanhat hiekkapintaiset kulkutiet, kuten kaavamääräys edellyttää. Eräs syy tähän on
asukasmäärän radikaali pienentyminen. Aikanaan yhdessä tyyppitalossa saattoi asua
kolmisenkymmentä henkilöä, jotka kuluttivat pihatannerta aivan eri tavoin kuin nykyiset
asukkaat.


Autopaikkojen sovittaminen vanhaan ympäristöön on ollut haasteellista. Kätevä ratkaisu
on ollut muokata vanhojen suurten talousrakennusten päätyihin autotallit.
Tämä voi onnistua myös piharakennuksettomilla tonteilla, joille on kaavaan merkitty
talousrakennuksen paikka.
Aina 1960-luvulle asti tehdas valvoi, että Fagerkullan puutarhoja hoidettiin
vuokrasopimuksen ohjeiden mukaan. Tehtaan puutarhaosasto piti huolta puutarhojen
ympärillä olevista nurmikentistä ja pihamaiden tiheästä hiekkakäytäväverkostosta.
Maisemaa hoidettiin puutarhakaupunkimaisen avoimena, eikä puutarhojen ympäristössä
tai muualla pihamailla kasvanut luonnonvaraisia pensaikkoja tai lehtipuita.
Nykyisin osa pihojen hiekkakäytävistä on nurmen peitossa ja entiset avoimet
nurmikentät ovat paikoin pusikoituneet umpeen. Lisäksi siemenistä kasvaneet koivut ja
vaahterat ovat jossain kohdin levinneet hallitsemattomasti.

Oman kodin maalari
Vuosisatojen saatossa kestäviksi todetut menetelmät toimivat yhä tänäkin päivänä. Myrkyttömät maalit, jotka eivät sisällä kuin itse lisättyjä aineita, ovat turvallinen valinta, mutta niiden valmistamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja eri materiaalien ymmärrystä. Se ei tarkoita, etteikö kuka tahansa pystyisi niitä valmistamaan tai käyttämään.

Pönttöuuni
Uunissa rätisee palava puu, uunin kylki hehkuu lämpöä. Se tuntuu mukavalta ja kotoisalta, ainakin aluksi. Maaliskuun lopulla, kun lämmityskausi alkaa hiljaa olla lopuillaan, tunne on jonkin verran laimeampi. Se on vuoden kiertoa ja yksi osa vanhassa asumista. Sitten onkin jo aika miettiä, mistä otetaan puut seuraavaa talvea varten.
Ilmaston lämpiäminen pakottaa meidät miettimään omia energiaan liittyviä valintoja. Puulämmitys lisää pienhiukkaspäästöjä, erityisesti jos uunissa poltetaan roskaa tai märkää puuta. Toisaalta, puu voidaan laskea on uusiutuvaksi energian lähteeksi, jos puuta käytetään vähemmän kuin mitä metsät uusiutuvat.

Talo Kuuselantie 19, Karkkila Fagerkulla, valmistunut kesällä 1990
Nelihenkinen perheemme päätyi rakentamaan Karkkilaan aika lailla sattumalta. Asuimme Helsingin Lauttasaaressa, mutta haaveilimme oman talon rakentamisesta. Etsimme tontteja pääkaupunkiseudulta, mutta tonttien laatu ja hintataso eivät sopineet suunnitelmiimme. Laajensimmekin etsintää kauemmas Helsingistä. Ajattelimme, että ratkaisu voisi olla myös pieni paikkakunta, jossa kaikki palvelut olisivat lähellä. Varjopuoleksi muodostuisi toki pitempi työmatka.