Yhteisöllinen korjauskulttuuri
Fagerkullan 1981 perustettu asukasyhdistys on toimintansa alkuhetkistä alkaen
rohkaissut 1920-luvun tyyppitalojen omistajia korjaamaan talonsa vanhaa
kunnioittaen sekä säästämään korjaus- ja lainakuluissa. Ensimmäisinä toimintavuosinaan
yhdistys järjesti useita rakennussuojeluun perehdyttäviä koulutustilaisuuksia, joissa
tutustuttiin terveeseen rakentamiseen sekä perinteisten rakennusosien ja materiaalien
toimintaan. Lisäksi asukkaille jaettiin tietoiskuja ja mallipiirustuksia märkätilojen
rakentamisesta, ikkunoiden korjaamisesta, perinnevärein maalaamisesta jne..
Kustannuksia pyrittiin karsimaan myös yhteishankinnoilla, talkoilla ja omalla
työpanoksella. Uutta rakennussuojelulakia esittelevässä ympäristöministeriön kirjassa
vuodelta 1987 Rakennussuojelu, Tiedotus 1/87 on esitelty tästä konkreettinen esimerkki:
”Fagerkullassa on tehty kalliilla rahalla halpoja remontteja. Hirsitalon puolikas ostettiin
vuonna 1981 30 000 markalla. Noin 40 000 markan remontista suoriuduttiin pääasiassa
omin voimin. Yli 100 m2:n asunnon hinnaksi tuli noin 700 mk/m2. Taloon rakennettiin
kylpyhuone, keittiö uusittiin. Sähköt, vesijohdot ja viemäröinti uusittiin. Ulkoseinien
eristystä ja tiiviyttä parannettiin sisäpuolisin puukuitulevyin; myös ikkunat kunnostettiin
ja tiivistettiin. Vanhat uunit ja hellat säilytettiin sähkölämmityksen täydentäjinä. Kaikki
sisäpinnat maalattiin tai tapetoitiin. Ulkomaalaus tehtiin perinteisellä punamullalla ja
hitaasti kuivuvalla öljymaalilla. Asunnon nykyiset lämmityskustannukset ovat hieman yli
300 mk/kk. Syksyllã 1986 myytiin vastaavanlaisia korjaamattomia talonpuolikkaita
Haukkamäestä 120 000 markalla.”
Miljöön säilymisen kannalta oli onnekasta, että Fagerkullan alkuvaiheen asukkaiksi
valikoitui lapsiperheitä ja eläkeläisiä, joilla ei ollut tarvetta eikä varojakaan suuriin
elintasoremontteihin. Perinnetietoinen korjaamiskulttuuri on säilynyt Fagerkullassa
asukkaiden vaihtumisesta huolimatta. Nykyasukkaiden tyypillisimpiä korjaushankkeita
ovat haurastuneiden sementtitiilikatteiden uusiminen ja kylmien ullakkotilojen
muuttaminen asuinkäyttöön.
Fagerkullan suojelua ja asukastoimintaa on kuvattu lukuisissa julkaisuissa ja
lehtiartikkeleissa. Ne ovat osaltaan levittäneet ymmärrystä vanhojen
perinneympäristöjen kulttuurisesta merkittävyydestä, kestävyydestä ja
uudiskäyttöarvoista.
Yhteisöllinen korjauskulttuuri
Fagerkullan 1981 perustettu asukasyhdistys on toimintansa alkuhetkistä alkaen
rohkaissut 1920-luvun tyyppitalojen omistajia korjaamaan talonsa vanhaa
kunnioittaen sekä säästämään korjaus- ja lainakuluissa. Ensimmäisinä toimintavuosinaan
yhdistys järjesti useita rakennussuojeluun perehdyttäviä koulutustilaisuuksia, joissa
tutustuttiin terveeseen rakentamiseen sekä perinteisten rakennusosien ja materiaalien
toimintaan. Lisäksi asukkaille jaettiin tietoiskuja ja mallipiirustuksia märkätilojen
rakentamisesta, ikkunoiden korjaamisesta, perinnevärein maalaamisesta jne..
Peruskorjaustietoa ja kokemuksia
Fagerkullan asukasyhdistyksen perustamisvaiheessa omaksuttua suojelevaa
peruskorjaustapaa, jossa kunnioitetaan rakennusten alkuperäisiä rakenneratkaisuja ja
materiaaleja, on vaalittu alueella jo yli neljäkymmentä vuotta. Siihen velvoittaa myös
Fagerkullan vuonna 1983 vahvistettu asemakaava, jonka suojelumääräykset jokaisen
talonomistajan on syytä tuntea.
Täydennysrakentaminen
Fagerkullan vuoden 1985 asemakaavassa on tarkat määräykset uudisrakentamisesta.
Määräyksillä halutaan varmistaa, että mahdolliset uudet talot eivät keskeisiltä
piirteiltään poikkea liiaksi alueen yleisestä kaupunkikuvasta ja että ne sijainniltaan
luontevasti täydentävät alueen vanhaa korttelirakennetta. Keskeisiä vaatimuksia ovat
rakennusten kapearunkoisuus, punatiilinen tai vastaava kiviaineksinen harja- tai
taitekatto, pystyrimavuoraus sekä puna- tai keltamultaväritys kortteleittain yhtenevästi.