Tyyppitalojen ominaispiirteiden vaaliminen
Fagerkullan punamullan ja puutarhojen sävyttämän työläiskylän katseenvangitsijoita
ovat 1920-luvulla rakennetut tyyppitalot. Ryhdikkäät kuuden perheen työläisasumukset
ovat satavuotisen elinkaarensa aikana ehtineet palvella monien ikäpolvien ja perhekuntien
asuintarpeita ominaislaatuaan menettämättä. Ne muuttuivat kivuttomasti myös viihtyisiksi
nykykodeiksi 1980-luvun suojeluprosessin myötä.
Kaikki 1920-luvun talot on rakennettu saman tyyppipiirustuksen mukaan. Yhdeksän niistä
on rakennettu kokonaan hirrestä ja kuusi rankorakenteisena ikkunan alareunasta lähtien.
Kaksi on tehty tiilestä ja yksi kevytbetoniharkoista. (Lue lisää historiajakson kohdasta 1920-luvun tyyppitalokorttelit.) Alueella on säilynyt myös joitakin pienempiä hirsitaloja. Uusin
asutus keskittyy alueen reunaan, vanhan urheilukentän tuntumaan.
Fagerkullan ensimmäisessä, 1979 tehdyssä asemakaavassa tyyppitalot jaettiin
paritaloiksi. Tehdas jakoi niiden myynnin yhteydessä korjausehdotusta, jossa yksi
pohjakerroksen alkuperäisestä neljästä huoneesta oli kutistettu eteiseen johtavaksi
läpikulkutilaksi. Tilavat ullakot oli pilkottu pieniksi sauna- ja varastotiloiksi. Onneksi
ehdotus ei toteutunut yhdenkään huoneiston kohdalla. Kaavan uusimisprosessin
yhteydessä asukkaille tarjottiin uusia mallipiirustuksia, joissa näytettiin, miten
rakennusten alkuperäinen huonejako voidaan säilyttää ja miten avarasta ullakosta
syntyy runsaasti uutta asuintilaa.
Yläkerran uusiin asuintiloihin saatiin valoa suurentamalla hieman ullakon vanhoja
kattoikkunoita. Uudet ikkunalyhdyt tehtiin detaljeiltaan mahdollisimman paljon
alkuperäisiä muistuttaviksi. Paine julkisivujen maalaamisesta modernein muovipohjaisin
maalein torjuttiin jakamalla tietoa punamultamaalauksen rakennusteknisistä eduista ja
halpuudesta. Myös hengittävästä lämpöeristämisestä jaettiin tietoiskuja.
Vuonna 1981 perustetun asukasyhdistyksen järjestämillä keskustelu- ja koulutus- ja
talkootapahtumilla on ollut suuri vaikutus fagerkullalaisen suojelupainotteisen korjaus ja
ylläpitokulttuurin synnylle ja vakiintumiselle.
Oman kodin maalari
Vuosisatojen saatossa kestäviksi todetut menetelmät toimivat yhä tänäkin päivänä. Myrkyttömät maalit, jotka eivät sisällä kuin itse lisättyjä aineita, ovat turvallinen valinta, mutta niiden valmistamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja eri materiaalien ymmärrystä. Se ei tarkoita, etteikö kuka tahansa pystyisi niitä valmistamaan tai käyttämään.
Pönttöuuni
Uunissa rätisee palava puu, uunin kylki hehkuu lämpöä. Se tuntuu mukavalta ja kotoisalta, ainakin aluksi. Maaliskuun lopulla, kun lämmityskausi alkaa hiljaa olla lopuillaan, tunne on jonkin verran laimeampi. Se on vuoden kiertoa ja yksi osa vanhassa asumista. Sitten onkin jo aika miettiä, mistä otetaan puut seuraavaa talvea varten.
Ilmaston lämpiäminen pakottaa meidät miettimään omia energiaan liittyviä valintoja. Puulämmitys lisää pienhiukkaspäästöjä, erityisesti jos uunissa poltetaan roskaa tai märkää puuta. Toisaalta, puu voidaan laskea on uusiutuvaksi energian lähteeksi, jos puuta käytetään vähemmän kuin mitä metsät uusiutuvat.
Talo Kuuselantie 19, Karkkila Fagerkulla, valmistunut kesällä 1990
Nelihenkinen perheemme päätyi rakentamaan Karkkilaan aika lailla sattumalta. Asuimme Helsingin Lauttasaaressa, mutta haaveilimme oman talon rakentamisesta. Etsimme tontteja pääkaupunkiseudulta, mutta tonttien laatu ja hintataso eivät sopineet suunnitelmiimme. Laajensimmekin etsintää kauemmas Helsingistä. Ajattelimme, että ratkaisu voisi olla myös pieni paikkakunta, jossa kaikki palvelut olisivat lähellä. Varjopuoleksi muodostuisi toki pitempi työmatka.