Elintason noustessa Fagerkulla jäi sivuun kehityksestä. Jälleenrakennuskauden lopussa enää juuri kukaan Högforsin tehtaan puolestatoistatuhannesta työntekijästä ei halunnut asua mukavuuksia vailla olevissa tyyppitaloissa usean muun perhekunnan kanssa. Tuotannon vauhdittuessa 1960-luvulla tehdas alkoikin käyttää Fagerkullan tyhjeneviä työväenasuntoja muualta tuotetun työvoiman läpikulkuasuntoina sekä kaupungin sosiaalitoimen asuntoreservinä. Vakituisten asukkaiden puute nopeutti alueen rapistumista.
Högforsin ruukki asuntoalueineen on luokiteltu valtioneuvoston hyväksymässä museoviraston inventoinnissa valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. RKY-päätöksessään valtioneuvosto edellyttää, että ”valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot, kohteiden alueellinen monimuotoisuus ja ajallinen kerroksisuus turvataan maakuntien suunnittelussa ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa”.
Fagerkullan punamullan ja puutarhojen sävyttämän työläiskylän katseenvangitsijoita ovat 1920-luvulla rakennetut tyyppitalot. Ryhdikkäät kuuden perheen työläisasumukset ovat satavuotisen elinkaarensa aikana ehtineet palvella monien ikäpolvien ja perhekuntien asuintarpeita ominaislaatuaan menettämättä. Ne muuttuivat kivuttomasti myös viihtyisiksi nykykodeiksi 1980-luvun suojeluprosessin myötä.
1920-luvulla rakennettujen kortteleiden pihamaat ovat edelleen aitaamattomia, jollaisiksi ne suunniteltiin lähes sata vuotta sitten. Asukkaiden yhteistyön ansiosta vanhojen yhteispihojen avoin ilme on jäljellä siitä huolimatta, että ensimmäinen asemakaava jakoi puutarhat ja talousrakennukset 2-4 tontin alueelle. Myös vuoden 1985 asemakaavassa suojeltu puutarhojen istutusjärjestys on säilynyt suhteellisen hyvin.
Fagerkullan yksityisomistukseen myytyjen talojen käytännön suojeluprosessi on kertomus yhdessä oppimisesta. Sen seurauksena varsin kirjavasta uudisasukasjoukosta kasvoi yhteisö, joka kykeni sopimaan yhteisistä linjauksista käytännön suojeluratkaisuissa. Niistä tärkeimpiä oli julkisivujen maalaus perinteisellä punamullalla, alkuperäisten ikkunoiden ja muiden julkisivuosien säilyttävä korjaus sekä tarpeen vaatiessa ullakon vanhojen kattoikkunoiden hienovarainen suurentaminen.
Fagerkullan 1981 perustettu asukasyhdistys on toimintansa alkuhetkistä alkaen rohkaissut 1920-luvun tyyppitalojen omistajia korjaamaan talonsa vanhaa kunnioittaen sekä säästämään korjaus- ja lainakuluissa. Ensimmäisinä toimintavuosinaan yhdistys järjesti useita rakennussuojeluun perehdyttäviä koulutustilaisuuksia, joissa tutustuttiin terveeseen rakentamiseen sekä perinteisten rakennusosien ja materiaalien toimintaan. Lisäksi asukkaille jaettiin tietoiskuja ja mallipiirustuksia märkätilojen rakentamisesta, ikkunoiden korjaamisesta, perinnevärein maalaamisesta jne..
Fagerkullan asukasyhdistyksen perustamisvaiheessa omaksuttua suojelevaa peruskorjaustapaa, jossa kunnioitetaan rakennusten alkuperäisiä rakenneratkaisuja ja materiaaleja, on vaalittu alueella jo yli neljäkymmentä vuotta. Siihen velvoittaa myös Fagerkullan vuonna 1983 vahvistettu asemakaava, jonka suojelumääräykset jokaisen talonomistajan on syytä tuntea.
Vuosisatojen saatossa kestäviksi todetut menetelmät toimivat yhä tänäkin päivänä. Myrkyttömät maalit, jotka eivät sisällä kuin itse lisättyjä aineita, ovat turvallinen valinta, mutta niiden valmistamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja eri materiaalien ymmärrystä. Se ei tarkoita, etteikö kuka tahansa pystyisi niitä valmistamaan tai käyttämään.
Uunissa rätisee palava puu, uunin kylki hehkuu lämpöä. Se tuntuu mukavalta ja kotoisalta, ainakin aluksi. Maaliskuun lopulla, kun lämmityskausi alkaa hiljaa olla lopuillaan, tunne on jonkin verran laimeampi. Se on vuoden kiertoa ja yksi osa vanhassa asumista. Sitten onkin jo aika miettiä, mistä otetaan puut seuraavaa talvea varten. Ilmaston lämpiäminen pakottaa meidät miettimään omia energiaan liittyviä valintoja. Puulämmitys lisää pienhiukkaspäästöjä, erityisesti jos uunissa poltetaan roskaa tai märkää puuta. Toisaalta, puu voidaan laskea on uusiutuvaksi energian lähteeksi, jos puuta käytetään vähemmän kuin mitä metsät uusiutuvat.
Fagerkullan vuoden 1985 asemakaavassa on tarkat määräykset uudisrakentamisesta. Määräyksillä halutaan varmistaa, että mahdolliset uudet talot eivät keskeisiltä piirteiltään poikkea liiaksi alueen yleisestä kaupunkikuvasta ja että ne sijainniltaan luontevasti täydentävät alueen vanhaa korttelirakennetta. Keskeisiä vaatimuksia ovat rakennusten kapearunkoisuus, punatiilinen tai vastaava kiviaineksinen harja- tai taitekatto, pystyrimavuoraus sekä puna- tai keltamultaväritys kortteleittain yhtenevästi.
Nelihenkinen perheemme päätyi rakentamaan Karkkilaan aika lailla sattumalta. Asuimme Helsingin Lauttasaaressa, mutta haaveilimme oman talon rakentamisesta. Etsimme tontteja pääkaupunkiseudulta, mutta tonttien laatu ja hintataso eivät sopineet suunnitelmiimme. Laajensimmekin etsintää kauemmas Helsingistä. Ajattelimme, että ratkaisu voisi olla myös pieni paikkakunta, jossa kaikki palvelut olisivat lähellä. Varjopuoleksi muodostuisi toki pitempi työmatka.
