Talvikuva omasta ikkunasta. Tiina Valpola

Väljä ja viihtyisä kylämaisema

Nykyasukkaat viihtyvät Fagerkullassa. 1920-luvulla rakennettu yhtenäinen
työväenasuntoalue edustaa aikakautensa parhaita suunnitteluperiaatteita.
Punamullattujen asuin- ja talousrakennusten säännöllinen rytmitys luo sekä viihtyisää
katukuvaa että suojaisia piha-alueita. Yhteispuutarhat omenapuineen ovat korttelien
viherkeitaita, joiden antimista alueen asukkaat ovat nauttineet lähes sadan vuoden ajan.
Myös yksityisomistukseen siirtyneet rakennukset ovat säilyttäneet hyvin
ominaispiirteensä.

Fagerkullan 1920-luvun tyyppitalot myytiin vuoden 1979 asemakaavan mukaisesti
paritaloina, jolloin talojen puolikkaista muodostui itsenäisiä kiinteistöjä. Rakennuksia
halkovat tontinrajat jakoivat myös vanhat puutarhat kahteen tai neljään osaan. Tonttien
aitaaminen kiellettiin asemakaavamääräyksin. Siksi maisema talojen ympärillä on
tonttijaosta huolimatta säilyttänyt avoimen luonteensa. Myös alkuperäinen
puutarhajärjestys on edelleen tunnistettavissa.
Fagerkullan viihtyisyyttä tukee sen yhteisöllinen ilmapiiri. 1920-luvun yhtenäiset korttelit
on alun pitäen suunniteltu yllättävän asukaslähtöisesti suomaan tilaa sekä perheiden
yksityisyydelle että sosiaaliselle elämälle. Ratkaisu on kantanut tähän päivään asti. Jo itse
korttelirakenne synnyttää luonnollisia kohtaamistilanteita. Myös asuminen samanlaisissa
taloissa luo tarpeita verrata kokemuksia ja vaihtaa tietoja. Alueelle syntyi asukasyhdistys
heti talojen siirryttyä yksityiseen omistukseen. Vuodesta 1981 se on edistänyt
asukkaiden yhteistoimintaa ja vaalinut kylän ominaislaatua.

Historiaa huokuva Fagerkulla on suosittu vierailukohde, erityisesti omenapuiden kukinta-
aikaan. Alueen vihreyttä lisäävät jokirantaan laskeutuva rehevä rinnepuisto ja

museoaluetta reunustava luonnonvarainen Kuuselanmäki. Kuuselanmäen ja
urheilukentän väliin kasvanut uudisasutus perustuu vuoden 1985 asemakaavaan.

Lisätietoa kylämaisemasta löytyy vuosien 2004-2008 Perusparannus- ja
puutarhahankkeen yhteydessä tehdyistä selvityksistä: Miljöön keskeiset ominaispiirteet ja ehdotuksia Högforsin ruukin työväen asuntoalueen
kulttuurihistoriallisesti arvokkaan miljöön säilyttämiseksi.

Joinakin vuosina vanhat omenapuut kukkivat uskomattoman runsaina. Silloin on mahdotonta olla viettämättä omenankukkajuhlia. Naapurin talviomenapuu 25.5.2016. Tiina Valpola
Yhteisöllisyys on tärkeä osa Fagerkullan viihtyisyyttä. Juhlat Valpolan puutarhassa kesällä 1982. Matti Koivumäki

Puutarhat ja piha-alueet

1900-luvun alussa yleistynyt puutarhaviljely oli tärkeä elämänlaadun kohottaja Suomen
kaupungeissa ja muissa tiiviisti asutuissa yhdyskunnissa. Erityisesti sillä oli merkitystä
kaukana keskuksista sijaitsevissa, eristyneissä teollisuusyhdyskunnissa, jollainen
Högforsin ruukkikin oli. Osin 1910 perustetun Asuntoreformiyhdistyksen ansiosta
Suomessa tunnettiin hyvin teollisuuslaitosten yhteyteen syntyneet englantilaiset
malliyhteiskunnat ja puutarhakaupunkikokeilut, jotka tähtäsivät yleisen asumistason ja
elämänlaadun kohottamiseen. Yhdistys esitteli myös aktiivisesti suomalaisia
puutarhakaupunkisovelluksia näyttelyissään ja tiedotteissaan.

Väljä ja viihtyisä kylämaisema

Nykyasukkaat viihtyvät Fagerkullassa. 1920-luvulla rakennettu yhtenäinen
työväenasuntoalue edustaa aikakautensa parhaita suunnitteluperiaatteita.
Punamullattujen asuin- ja talousrakennusten säännöllinen rytmitys luo sekä viihtyisää
katukuvaa että suojaisia piha-alueita. Yhteispuutarhat omenapuineen ovat korttelien
viherkeitaita, joiden antimista alueen asukkaat ovat nauttineet lähes sadan vuoden ajan.
Myös yksityisomistukseen siirtyneet rakennukset ovat säilyttäneet hyvin
ominaispiirteensä.

Kadut ja tiet

1920-luvun tyyppitaloalueen ja puutarhojen rakentamisen yhteydessä tehdas
salaojitti koko Fagerkullan mäen. Vanhoista kuvista voi nähdä, kuinka hyväkuntoisina
silloinen, toimiva sadevesijärjestelmä piti kadut ja tontit. Vasta kaupungin 1980-
luvulla tekemä avo-ojitus rikkoi vanhan salaojaverkoston, minkä seurauksena vettä
alkoi kerääntyä hallitsemattomasti tonteille ja notkoihin. Samanaikaisten vesi- ja
viemäriasennusten myötä Fagerkullankadun pintaa korotettiin merkittävästi, mikä
vaikeutti kadun alapuolisten tonttien kulkuyhteyksiä ja heikensi niiden visuaalista
yhteyttä vanhaan kylänraittiin.