Sota-aikana Högforsin tehdas siirtyi sotatarviketuotantoon, mutta vasta
sotakorvaustuotannon siivittämänä siitä tuli Pohjoismaiden johtava valimo. Lähes 1 800
työntekijän huippulukema saavutettiin vuonna 1966, jolloin Karkkilan keskustaajamassa
asui vain 5500 henkeä. Ympäröivän maalaiskunnan väestö mukaan lukien
kokonaisväkiluvuksi saadaan 8500 henkilöä. Teollisuuden yleinen rakennemuutos alkoi
kuitenkin 1960-luvulta alkaen tyhjentää tehtaita kaikkialla länsimaissa. Högforsin tuotantoa koettelivat vuoden 1973 energiakriisi, kylpyammeiden kielto Arava- rakentamisessa sekä muovin tulo vesi- ja viemärikalusteiden valmistukseen. Murrosaika vei tehtaalta yli tuhat työntekijää runsaassa vuosikymmenessä.

Vuonna 1985 Kymi-Strömberg Oy myi kriisistä toiseen sinnitelleen Högforsin tehtaan
Suomivalimo Oy:lle. Uusi omistaja toimi aluksi nimellä Jot-Yhtiöt Oy. Myöhemmin nimi
vaihtui Componenta Oyj:ksi. Tänään joen itärannan tehdastiloissa toimiva Componenta
Finland Oy Karkkila tuottaa muun muassa valuja konepajateollisuudelle ja raskaalle
ajoneuvoteollisuudelle.

Högfors-projekti
Myynnin seurauksena tehtaan välitön lopettamisuhka poistui. Paikallisen kulttuuriväen
aloitteesta uuden omistajan kanssa voitiin ryhtyä keskustelemaan historiallisesti
arvokkaan teollisuusalueen suojelusta ja siihen sopeutuvasta uudiskäytöstä. Kaupungin
mukaantulon jälkeen hanke virallistui 3-vuotiseksi Högfors-projektiksi, joka tuotti
tehdaskompleksista rakennus- ja kulttuurihistoriallisen selvityksen mittapiirustuksineen
sekä sarjan vaihtoehtoisia käyttösuunnitelmia. Hanke sai merkittävää
kehittämisrahoitusta Uudenmaan läänihallitukselta. Sen lopputuloksena uusi omistaja
päätti siirtää tehdastoiminnot kokonaan joen länsirannalle ja kunnostaa itäpuolen
tehdasrakennukset kaupungin keskustatoimintoja tukevaan käyttöön. Prosessiin liittyi
vielä modernin vaihdetehtaan rakentaminen Valtatie 2 varteen.

Högfors-projektin arkkitehtisuunnittelijana toimi Kai Wartiainen, jolta tehdas tilasi myös
lopulliset toteutussuunnitelmat. Tilojen muutossuunnittelu tehtiin aina yhteistyössä
tulevan vuokralaisen kanssa. Ensimmäiseksi alueelle muuttivat Karkkilan kirjasto ja
kaupungintalo sekä Suomen valtakunnallisten museoiden yhteisvarasto
konservointitiloineen. Myös Ala-Emalin rakennukseen saneeratut toimistotilat täyttyivät
heti. 1990-luvun kiinteistöomistuksen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä kaupunki hankki
omistukseensa kaikki entisessä konepajarakennuksessa sijaitsevat toimitilansa.

Högfors-projektista on julkaistu kirja Teollisen yhdyskunnan murros. Tapaus Högfors:
vanha perinne ja uudet visiot. (Otava 1991)