Puutarhat ja piha-alueet
1900-luvun alussa yleistynyt puutarhaviljely oli tärkeä elämänlaadun kohottaja Suomen
kaupungeissa ja muissa tiiviisti asutuissa yhdyskunnissa. Erityisesti sillä oli merkitystä
kaukana keskuksista sijaitsevissa, eristyneissä teollisuusyhdyskunnissa, jollainen
Högforsin ruukkikin oli. Osin 1910 perustetun Asuntoreformiyhdistyksen ansiosta
Suomessa tunnettiin hyvin teollisuuslaitosten yhteyteen syntyneet englantilaiset
malliyhteiskunnat ja puutarhakaupunkikokeilut, jotka tähtäsivät yleisen asumistason ja
elämänlaadun kohottamiseen. Yhdistys esitteli myös aktiivisesti suomalaisia
puutarhakaupunkisovelluksia näyttelyissään ja tiedotteissaan.
Fagerkullan 1920-luvun aluesuunnitelmassa työväen uudet asuinkorttelit jakautuivat
säännöllisiksi, kookkaiden asuin- ja talousrakennusten rajaamiksi piha-alueiksi, joiden
sydämenä olivat suuret yhteispuutarhat. Ei tiedetä, kuuluivatko kuhunkin asuntoon
liittyvät puutarharuudut jo johtokunnan vuonna 1919 hyväksymään yleissuunnitelmaan,
vai oliko puutarhojen jako perhekohtaisiksi aarin tilkuiksi tehtaan tarmokkaan
puutarhaneidin ajatus. Hän joka tapauksessa siirrätti jokaiseen aarin ruutuun kaksi
omenapuuta ja neljä marjapensasta tehtaan kauppapuutarhalta. Fagerkullan
puutarhojen istutusjärjestys puineen ja pensaineen näkyy erinomaisesti vielä vuoden
1956 ilmakuvassa sekä suojelukaavaa varten tehdyssä, mittauksiin perustuvassa
puutahojen rekonstruktiopiirustuksessa.
Vuoden 1985 asemakaavassa puutarha-alueet ja niiden istutusjärjestys on suojeltu
oleellisena osana alueen kokonaisrakennetta. Pyrkimyksenä on säilyttää puutarhat ja
ympäristön muut avoimet tilat mahdollisimman alkuperäisinä. Verrattuna aikaan, jolloin
tehdas hoiti asuinympäristöä kokonaisvaltaisesti, Fagerkullan alue on kuitenkin paikoin
rehevöitynyt hallitsemattomasti. Erityisesti siemenistä leviävät lehtipuut ja pensaat ovat
paikoin tukkineet entiset avarat näkymät.
Puutarhat ja piha-alueet
1900-luvun alussa yleistynyt puutarhaviljely oli tärkeä elämänlaadun kohottaja Suomen
kaupungeissa ja muissa tiiviisti asutuissa yhdyskunnissa. Erityisesti sillä oli merkitystä
kaukana keskuksista sijaitsevissa, eristyneissä teollisuusyhdyskunnissa, jollainen
Högforsin ruukkikin oli. Osin 1910 perustetun Asuntoreformiyhdistyksen ansiosta
Suomessa tunnettiin hyvin teollisuuslaitosten yhteyteen syntyneet englantilaiset
malliyhteiskunnat ja puutarhakaupunkikokeilut, jotka tähtäsivät yleisen asumistason ja
elämänlaadun kohottamiseen. Yhdistys esitteli myös aktiivisesti suomalaisia
puutarhakaupunkisovelluksia näyttelyissään ja tiedotteissaan.
Väljä ja viihtyisä kylämaisema
Nykyasukkaat viihtyvät Fagerkullassa. 1920-luvulla rakennettu yhtenäinen
työväenasuntoalue edustaa aikakautensa parhaita suunnitteluperiaatteita.
Punamullattujen asuin- ja talousrakennusten säännöllinen rytmitys luo sekä viihtyisää
katukuvaa että suojaisia piha-alueita. Yhteispuutarhat omenapuineen ovat korttelien
viherkeitaita, joiden antimista alueen asukkaat ovat nauttineet lähes sadan vuoden ajan.
Myös yksityisomistukseen siirtyneet rakennukset ovat säilyttäneet hyvin
ominaispiirteensä.
Kadut ja tiet
1920-luvun tyyppitaloalueen ja puutarhojen rakentamisen yhteydessä tehdas
salaojitti koko Fagerkullan mäen. Vanhoista kuvista voi nähdä, kuinka hyväkuntoisina
silloinen, toimiva sadevesijärjestelmä piti kadut ja tontit. Vasta kaupungin 1980-
luvulla tekemä avo-ojitus rikkoi vanhan salaojaverkoston, minkä seurauksena vettä
alkoi kerääntyä hallitsemattomasti tonteille ja notkoihin. Samanaikaisten vesi- ja
viemäriasennusten myötä Fagerkullankadun pintaa korotettiin merkittävästi, mikä
vaikeutti kadun alapuolisten tonttien kulkuyhteyksiä ja heikensi niiden visuaalista
yhteyttä vanhaan kylänraittiin.