Purku-uhka ja suojelu
Elintason noustessa Fagerkulla jäi sivuun kehityksestä. Jälleenrakennuskauden lopussa
enää juuri kukaan Högforsin tehtaan puolestatoistatuhannesta työntekijästä ei halunnut
asua mukavuuksia vailla olevissa tyyppitaloissa usean muun perhekunnan kanssa.
Tuotannon vauhdittuessa 1960-luvulla tehdas alkoikin käyttää Fagerkullan tyhjeneviä
työväenasuntoja muualta tuotetun työvoiman läpikulkuasuntoina sekä kaupungin
sosiaalitoimen asuntoreservinä. Vakituisten asukkaiden puute nopeutti alueen
rapistumista.
Entistä kukoistavaa työläiskylää alettiin pitää takapajuisena menneisyyden jäänteenä.
Tehdas teetti suunnitelmia asuntoalueiden puisen rakennuskannan korvaamisesta
uudisrakentamisella, jopa kerrostaloilla. Laajaa työsuhdeasunto-omistusta alettiin pitää
moderniin liiketoimintaan kuulumattomana. 1980-luvulla Högforsin silloinen omistaja
Kymi Oy ilmoitti julkisesti luopuvansa asunto-omaisuudestaan koko maassa.
Fagerkullan vanhin rakennuskanta ehdittiin 1970-luvun taitteessa purkaa melkein
kokonaan ennen kuin sen kulttuurihistoriallinen arvo tiedostettiin. Purkutalot
huutokaupattiin pilkkahinnoin. Halvin maksoi 32,50 ja kallein 825 markkaa. Muutama
talo siirrettiin muualle, mutta suurin osa päätyi polttopuuksi. Vasta rankat purkutoimet
synnyttivät paikallisen suojeluliikkeen, joka sitkeän toiminnan tuloksena onnistui
pelastamaan Fagerkullan 1920-luvun tyyppitaloalueen ydinosan ja osan vanhimmista
rakennuksista. Prosessin ansiosta Fagerkulla sai ensimmäisen asemakaavansa vuonna
1979. Siinä suojellut 12 tyyppitaloa myytiin edullisin hinnoin yksityisille omistajille, jotka
välittömästi perustivat alueen suojelua edistävän asukasyhdistyksen. Kaava antoi
vauhtia myös hankkeelle työväen asuntomuseon perustamiseksi alueen vanhimpaan
osaan.
Ensimmäinen asemakaava edusti kompromissia suojelu- ja uudisrakennuspyrkimysten
välillä, sillä se suojeli vain Fagerkullankatua reunustavat korttelit ja museoalueen. Vasta
Fagerkullan uudisasukkaiden tuttavaverkoston aktivoiminen ’lainsuojattomaksi’
jääneiden vanhojen talojen ostoon mahdollisti koko alueen säilymisen. Asukasaktivismin
tuella kaavassa purettavaksi tuomitut vanhat talot menivät nopeasti kaupaksi, minkä
jälkeen suojelukaava uudistettiin vuosina 1983-85 koskemaan koko Fagerkullan aluetta.
Sama prosessi toistui kahdella muulla uhanalaisella tehtaan asuinalueella, Haukkamäessä
ja Vanhassakylässä, ja mahdollisti myös niiden suojelevan kaavoituksen vuonna 1986.
Fagerkullan suojeluprosessin toiseen vaiheeseen liittyi kiinteästi myös kaupungin
päiväkodin rakentaminen purettavaksi kaavoitettuun 1920-luvun taloon, joka muista
tyyppitaloista poiketen on rakennettu kevytbetoniharkoista ja rapattu valkoiseksi.
Kaupunki ei voinut antaa päiväkotihankkeelleen rakennuslupaa ilman kaavamuutosta.
Uusimalla alueen kaavan kaupunki samalla vahvisti muidenkin purkutaloja ostaneiden
oikeudellisen aseman. Vuonna 1985 hyväksytty kaavamuutos tilattiin arkkitehti Tiina
Valpolalta, joka oli perheineen hankkinut talon Fagerkullasta vuonna 1980.
Peruskorjaustietoa ja kokemuksia
Fagerkullan asukasyhdistyksen perustamisvaiheessa omaksuttua suojelevaa
peruskorjaustapaa, jossa kunnioitetaan rakennusten alkuperäisiä rakenneratkaisuja ja
materiaaleja, on vaalittu alueella jo yli neljäkymmentä vuotta. Siihen velvoittaa myös
Fagerkullan vuonna 1983 vahvistettu asemakaava, jonka suojelumääräykset jokaisen
talonomistajan on syytä tuntea.
Täydennysrakentaminen
Fagerkullan vuoden 1985 asemakaavassa on tarkat määräykset uudisrakentamisesta.
Määräyksillä halutaan varmistaa, että mahdolliset uudet talot eivät keskeisiltä
piirteiltään poikkea liiaksi alueen yleisestä kaupunkikuvasta ja että ne sijainniltaan
luontevasti täydentävät alueen vanhaa korttelirakennetta. Keskeisiä vaatimuksia ovat
rakennusten kapearunkoisuus, punatiilinen tai vastaava kiviaineksinen harja- tai
taitekatto, pystyrimavuoraus sekä puna- tai keltamultaväritys kortteleittain yhtenevästi.
Oman kodin maalari
Vuosisatojen saatossa kestäviksi todetut menetelmät toimivat yhä tänäkin päivänä. Myrkyttömät maalit, jotka eivät sisällä kuin itse lisättyjä aineita, ovat turvallinen valinta, mutta niiden valmistamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja eri materiaalien ymmärrystä. Se ei tarkoita, etteikö kuka tahansa pystyisi niitä valmistamaan tai käyttämään.