Fagerkullan työväen asuntoalueen tyhjeneminen 1970-luvulla edisti rakennusten rapistumista. Matti Koivumäki, Tiina Valpolan kokoelmat

Purku-uhka ja suojelu

Elintason noustessa Fagerkulla jäi sivuun kehityksestä. Jälleenrakennuskauden lopussa
enää juuri kukaan Högforsin tehtaan puolestatoistatuhannesta työntekijästä ei halunnut
asua mukavuuksia vailla olevissa tyyppitaloissa usean muun perhekunnan kanssa.
Tuotannon vauhdittuessa 1960-luvulla tehdas alkoikin käyttää Fagerkullan tyhjeneviä
työväenasuntoja muualta tuotetun työvoiman läpikulkuasuntoina sekä kaupungin
sosiaalitoimen asuntoreservinä. Vakituisten asukkaiden puute nopeutti alueen
rapistumista.
Entistä kukoistavaa työläiskylää alettiin pitää takapajuisena menneisyyden jäänteenä.
Tehdas teetti suunnitelmia asuntoalueiden puisen rakennuskannan korvaamisesta
uudisrakentamisella, jopa kerrostaloilla. Laajaa työsuhdeasunto-omistusta alettiin pitää
moderniin liiketoimintaan kuulumattomana. 1980-luvulla Högforsin silloinen omistaja
Kymi Oy ilmoitti julkisesti luopuvansa asunto-omaisuudestaan koko maassa.

Verälänsuoran varrella sijainneet Verälä ja Säätytalo eli Rotta myytiin polttopuiksi 1970-luvulla. Karkkilan ruukkimuseo.

Fagerkullan vanhin rakennuskanta ehdittiin 1970-luvun taitteessa purkaa melkein
kokonaan ennen kuin sen kulttuurihistoriallinen arvo tiedostettiin. Purkutalot
huutokaupattiin pilkkahinnoin. Halvin maksoi 32,50 ja kallein 825 markkaa. Muutama
talo siirrettiin muualle, mutta suurin osa päätyi polttopuuksi. Vasta rankat purkutoimet
synnyttivät paikallisen suojeluliikkeen, joka sitkeän toiminnan tuloksena onnistui
pelastamaan Fagerkullan 1920-luvun tyyppitaloalueen ydinosan ja osan vanhimmista
rakennuksista. Prosessin ansiosta Fagerkulla sai ensimmäisen asemakaavansa vuonna
1979. Siinä suojellut 12 tyyppitaloa myytiin edullisin hinnoin yksityisille omistajille, jotka
välittömästi perustivat alueen suojelua edistävän asukasyhdistyksen. Kaava antoi
vauhtia myös hankkeelle työväen asuntomuseon perustamiseksi alueen vanhimpaan
osaan.

1970- ja 1980-luvulla puretut talot on merkitty rastilla. Fagerkullan ensimmäisen ’suojelukaavan’ toteutuminen olisi hävittänyt kaikki punaisella merkatut talot. Mukana oli myös viisi tyyppitaloa, joihin kylän alarinteessä kohdistettiin tiukkoja suojelumääräyksiä. Tiina Valpolan tutkimuskartta
Fagerkullan kyläyhteisö laajimmillaan ennen vasemmalla näkyvän vanhan rakennuskannan hävittämistä (tutkimuskartassa yliviivatut rakennukset). Ilmakuva 1970-luvun alusta, Tiina Valpolan kokoelmat

Ensimmäinen asemakaava edusti kompromissia suojelu- ja uudisrakennuspyrkimysten
välillä, sillä se suojeli vain Fagerkullankatua reunustavat korttelit ja museoalueen. Vasta
Fagerkullan uudisasukkaiden tuttavaverkoston aktivoiminen ’lainsuojattomaksi’
jääneiden vanhojen talojen ostoon mahdollisti koko alueen säilymisen. Asukasaktivismin
tuella kaavassa purettavaksi tuomitut vanhat talot menivät nopeasti kaupaksi, minkä
jälkeen suojelukaava uudistettiin vuosina 1983-85 koskemaan koko Fagerkullan aluetta.
Sama prosessi toistui kahdella muulla uhanalaisella tehtaan asuinalueella, Haukkamäessä
ja Vanhassakylässä, ja mahdollisti myös niiden suojelevan kaavoituksen vuonna 1986.


Fagerkullan suojeluprosessin toiseen vaiheeseen liittyi kiinteästi myös kaupungin
päiväkodin rakentaminen purettavaksi kaavoitettuun 1920-luvun taloon, joka muista
tyyppitaloista poiketen on rakennettu kevytbetoniharkoista ja rapattu valkoiseksi.
Kaupunki ei voinut antaa päiväkotihankkeelleen rakennuslupaa ilman kaavamuutosta.
Uusimalla alueen kaavan kaupunki samalla vahvisti muidenkin purkutaloja ostaneiden
oikeudellisen aseman. Vuonna 1985 hyväksytty kaavamuutos tilattiin arkkitehti Tiina
Valpolalta, joka oli perheineen hankkinut talon Fagerkullasta vuonna 1980.

Purku-uhan alla ollut 1929 valmistunut uusi Hakala (tutkimuskartassa punaisena) edustaa aikansa koerakentamista. Sen seinärakenteissa käytetyt kevytbetoniharkot tulivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin yleiseen käyttöön. Talo korjattiin päiväkodiksi vuonna 1983. Vuonna 2011 se palautui asuinrakennukseksi. Karkkilan ruukkimuseo
Verälänsuoran alempi tiilitalo (tutkimuskartassa yliviivattuna) ehdittiin purkaa ennen suojeluliikkeen syntymistä. Tiilitalot kuuluivat 1920-luvun asuntoreformin viiden ensimmäiseen tyyppitalon ryhmään. Tien päässä näkyy tehtaan rakentamien vanhojen perunakellareiden kattoja. Karkkilan ruukkimuseo
Myös Fagerkullan urheilukentän viereiset tyyppitalot (tutkimuskartassa punaisina) aiottiin hävittää. Pyöreään lipunmyyntikioskiin liittyvä puuaita purettiin 1980-luvulla. Marssijat ovat vuonna 1957 pidettyjen Kymin Oy:n mestaruuskisojen osallistujia. Reino Vesander, Karkkilan ruukkimuseo

Oman kodin maalari

Vuosisatojen saatossa kestäviksi todetut menetelmät toimivat yhä tänäkin päivänä. Myrkyttömät maalit, jotka eivät sisällä kuin itse lisättyjä aineita, ovat turvallinen valinta, mutta niiden valmistamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja eri materiaalien ymmärrystä. Se ei tarkoita, etteikö kuka tahansa pystyisi niitä valmistamaan tai käyttämään.

Pönttöuuni

Uunissa rätisee palava puu, uunin kylki hehkuu lämpöä. Se tuntuu mukavalta ja kotoisalta, ainakin aluksi. Maaliskuun lopulla, kun lämmityskausi alkaa hiljaa olla lopuillaan, tunne on jonkin verran laimeampi. Se on vuoden kiertoa ja yksi osa vanhassa asumista. Sitten onkin jo aika miettiä, mistä otetaan puut seuraavaa talvea varten.

Ilmaston lämpiäminen pakottaa meidät miettimään omia energiaan liittyviä valintoja. Puulämmitys lisää pienhiukkaspäästöjä, erityisesti jos uunissa poltetaan roskaa tai märkää puuta. Toisaalta, puu voidaan laskea on uusiutuvaksi energian lähteeksi, jos puuta käytetään vähemmän kuin mitä metsät uusiutuvat.

Talo Kuuselantie 19, Karkkila Fagerkulla, valmistunut kesällä 1990

Nelihenkinen perheemme päätyi rakentamaan Karkkilaan aika lailla sattumalta. Asuimme Helsingin Lauttasaaressa, mutta haaveilimme oman talon rakentamisesta. Etsimme tontteja pääkaupunkiseudulta, mutta tonttien laatu ja hintataso eivät sopineet suunnitelmiimme. Laajensimmekin etsintää kauemmas Helsingistä. Ajattelimme, että ratkaisu voisi olla myös pieni paikkakunta, jossa kaikki palvelut olisivat lähellä. Varjopuoleksi muodostuisi toki pitempi työmatka.