Kadut ja tiet
Voimassa oleva asemakaava suojelee Fagerkullankadun varren puurivistöt, mutta
suojelu ei ulotu muiden viranomaissäädösten ja -päätösten piirissä olevalle
varsinaiselle katualueelle. Valtakunnallisesta kulttuuriympäristöstatuksesta
huolimatta alueen historiallista kylänraittia on hoidettu kaupungin perusstandardien
mukaisesti. Lopputulos näkyy tekstin lopussa olevasta kuvasta.
1920-luvun tyyppitaloalueen ja puutarhojen rakentamisen yhteydessä tehdas
salaojitti koko Fagerkullan mäen. Vanhoista kuvista voi nähdä, kuinka hyväkuntoisina
silloinen, toimiva sadevesijärjestelmä piti kadut ja tontit. Vasta kaupungin 1980-
luvulla tekemä avo-ojitus rikkoi vanhan salaojaverkoston, minkä seurauksena vettä
alkoi kerääntyä hallitsemattomasti tonteille ja notkoihin. Samanaikaisten vesi- ja
viemäriasennusten myötä Fagerkullankadun pintaa korotettiin merkittävästi, mikä
vaikeutti kadun alapuolisten tonttien kulkuyhteyksiä ja heikensi niiden visuaalista
yhteyttä vanhaan kylänraittiin. Kadunvarren uusia asukkaita kuormitti myös yötä
päivää jatkunut tehtaan työmatka- ja tavaraliikenne. Se aiheutti melua sekä vakavan
turvallisuusriskin lapsille ja vanhuksille.
Työmatkaliikenteen sallittiin jatkua Fagerkullankadulla huolimatta tehtaalle johtavan
uuden tieyhteyden valmistumisesta museoalueen taakse vuonna 1990-luvulla.
Asukasyhdistyksen lukuisista aloitteista ja anomuksista huolimatta vuorotyötä
tekevien tehtaalaisten ajoneuvojen annetaan edelleen muhentaa huonosti
perustettua Fagerkullankatua, joka on muuttunut läpeensä kuoppaiseksi. Katua
yritetään pitää kunnossa ahkeralla lanaamisella ja lisäämällä sen pintaan yhä uusia
sorakerroksia. Menettely on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana nostanut tien
pintaa edelleen huomattavasti. Lopputulos on huono sekä teknisesti että
esteettisesti.
Fagerkullayhdistyksen tavoitteena on lopettaa kylän pääraitin läpiajoliikenne ja
palauttaa tie mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Yhdistys on myös tehnyt
kaupungille ehdotuksia ja anomuksia Fagerkullan pohjoiskulmassa sijaitsevan
tehtaan työntekijöiden parkkipaikan siirtämisestä pois asuntoalueelta.
Puutarhat ja piha-alueet
1900-luvun alussa yleistynyt puutarhaviljely oli tärkeä elämänlaadun kohottaja Suomen
kaupungeissa ja muissa tiiviisti asutuissa yhdyskunnissa. Erityisesti sillä oli merkitystä
kaukana keskuksista sijaitsevissa, eristyneissä teollisuusyhdyskunnissa, jollainen
Högforsin ruukkikin oli. Osin 1910 perustetun Asuntoreformiyhdistyksen ansiosta
Suomessa tunnettiin hyvin teollisuuslaitosten yhteyteen syntyneet englantilaiset
malliyhteiskunnat ja puutarhakaupunkikokeilut, jotka tähtäsivät yleisen asumistason ja
elämänlaadun kohottamiseen. Yhdistys esitteli myös aktiivisesti suomalaisia
puutarhakaupunkisovelluksia näyttelyissään ja tiedotteissaan.
Väljä ja viihtyisä kylämaisema
Nykyasukkaat viihtyvät Fagerkullassa. 1920-luvulla rakennettu yhtenäinen
työväenasuntoalue edustaa aikakautensa parhaita suunnitteluperiaatteita.
Punamullattujen asuin- ja talousrakennusten säännöllinen rytmitys luo sekä viihtyisää
katukuvaa että suojaisia piha-alueita. Yhteispuutarhat omenapuineen ovat korttelien
viherkeitaita, joiden antimista alueen asukkaat ovat nauttineet lähes sadan vuoden ajan.
Myös yksityisomistukseen siirtyneet rakennukset ovat säilyttäneet hyvin
ominaispiirteensä.
Kadut ja tiet
1920-luvun tyyppitaloalueen ja puutarhojen rakentamisen yhteydessä tehdas
salaojitti koko Fagerkullan mäen. Vanhoista kuvista voi nähdä, kuinka hyväkuntoisina
silloinen, toimiva sadevesijärjestelmä piti kadut ja tontit. Vasta kaupungin 1980-
luvulla tekemä avo-ojitus rikkoi vanhan salaojaverkoston, minkä seurauksena vettä
alkoi kerääntyä hallitsemattomasti tonteille ja notkoihin. Samanaikaisten vesi- ja
viemäriasennusten myötä Fagerkullankadun pintaa korotettiin merkittävästi, mikä
vaikeutti kadun alapuolisten tonttien kulkuyhteyksiä ja heikensi niiden visuaalista
yhteyttä vanhaan kylänraittiin.